Uni_love_ex<3 Untuvikko

Liittynyt: 23 Maa 2006 Viestejä: 113 Paikkakunta: Jyskä/Jyväskylä
|
Lähetetty: 09.12.2008 6:22 pm Viestin aihe: Aurinko (novelli/oneshot) |
|
|
Raapustelin tällaisen äikän päätöstyötä varten ja ajattelin kirjoittaa sen myös tänne. : ) Risuja ja ruusuja kiitos : )
Aurinko
Niin se tulee. Näen sen nousevan aamuisin merenselän takaa taivaanrantaan. Ensin taivas on punainen, sitten oranssi ja pikkuhiljaa se saavuttaa keskipisteensä. Silloin tiedän tulevan päivän mukavaksi, mutta välillä se jää pilvien taakse ja silloin en haluaisi nousta. On vai harmaata ja tylsää. Silmät eivät suostu aukeamaan ja väsyttää koko ajan. Tältä tuntuu talvella. Harmaina päivänä se saattaa pilkistää pilvien takaa vain muutaman kerran, mutta piiloutuu niiden taakse melko nopeasti.
Ilman sitä olisi kylmää, aivan kuin aina talvella. Ei olisi, eikä tulisi kesää. En voisi nauttia lämmöstä meren rannalla, enkä syödä jäätelöä puistossa ystävien kanssa. En voisi mennä huvipuistoon tai vaikka Korkeasaareen. Olisi vain harmaata ja tylsää. Näkisin ihmisten kulkevan alaapäin ja tuijottavan kenkiensä kärkiä. Kukaan ei tulisi iloisena vastaan ja tervehtisi tai jäisi juttelemaan. Kaikki vain haluaisivat sisälle lämpimään.
Tänäänkin sataa. On joulukuu, mutta lunta ei näy missään. Aurinko pysyttelee pilvien takana masentaen minun kuin myös muiden kulkijoiden mieltä. Kotonakin koko perhe näyttää väsyneeltä, kun on töitä ja koulua. Valo piristäisi paljon. Toivoisin pääseväni jonnekin kauas lämpimään. Voisin nauttia auringosta ja pitää hauskaa. Se vasta olisi mukavaa. Mutta ei. Täytyy vain kestää tätä pimeyttä ilman aurinkoa.
Välillä tuntuu, etten erota onko yö vai päivä. Vuorokauden ympäri tuntuu olevan yhtä pimeää. Tiedän, että aurinkokin voi tarvita lepoa, mutta niin tarvitsee kaikki muutkin. Illalla nukkumaan mennessä toivoo seuraavan päivän olevan aurinkoinen, mutta herätessä huomaa toiveen olevan toteuttamaton. On edelleen pimeää.
Voihan pimeyttä poistaa valoilla, mutta eivät ne korvaa aurinkoa. Auringosta saa energiaa ja voimaa jaksaa tulevaa. Aurinkoa tarvitaan. Se saa maailmani näyttämään kauniimmalta. Aurinkoisina päivinä näen niitä toivomiani iloisia ihmisiä. Myös nämä aurinkoiset ihmiset tuovat iloa päiviini, jotka tuntuvat pitkiltä, tylsiltä ja surullisilta. Nämä päivät kuuluvat kesään. Voi kumpa olisikin kesä.
Mutta ainahan sitä voi toivoa huomisen olevan aurinkoinen.
Viimeinen muokkaaja, Uni_love_ex<3 pvm 06.04.2009 5:46 pm, muokattu 1 kertaa |
|