Karsun runoja

[SOULWEEPER-]

Miten minä jaksan?

Tuntuu kuin mä eläisin jossain kuplassa.
Sen sisällä,
niin etten kuule mitä ulkopuoliset sanoo.
Kaikki on pelkkää harmaata sumua.
Muisti pätkii ajoittain,
niin etten tahdo muistaa mitä tänään,
samana päivänä, olen tehnyt.
Tahtoisin hetkeksi päästä pois,
jonnekkin missä minua ei tunneta
ja jossa voisin olla hetken kuplan ulkopuolella.
Onko se liikaa vaadittua?
Jotkut päättävät puolestani mitä saisin ajatella
ja mitä en.
En saisi enää edes kirjoittaa ajatuksiani ylös,
jotta niistä tulisi selkeämpiä.
Sekin on yht'äkkiä kiellettyä ja helvetin itsekästä.
Onko ajatteleminen ja niiden purkaaminen
muka itsekästä?
Muistaakseni minulla on oikeus kirjoittaa mtä minä päässäni koen.
Ja pitääkö minun kestää vielä kauankin päänsärkyä,
huonosti nukuttuja öitä tai migreeniä,
vain siksi etten saisi sanoa tai kirjoittaa,
mitä minä haluan?
Turha sinun siitä numeroa on tehdä.
Olet jo tarpeeksi paisutellut asioita,
niin etten edes tiedä mistä ne alkoivat ja miksi.
Onneksi sinulle tämä taitaa olla vain hauskaa leikkiä.

Nimetön 35

Mä haluun hengittää,
mut kuka käskee olla tekemättä sitä.
Kurkkua kuristaa ja paha olla.
Mee pois!
Mä en tarvii sun neuvoja.

Nimetön 32

Oon huolissani susta,
niin paljon, että
mun pieneen, hauraaseen
sydämeen sattuu.

Miksi minun?

Miksi minun pitäisi jaksaa,
jos sinäkään et jaksa?

----------------
Kommentteja?
_________________
What didn't kill me,
made me stronger

[Suzii]

Tykkäsin, vaikka osa runoista jäikin lyhyeksi. Miäkin tykkään kirjoitella, joten saa laittaa kommenttia mun keskusteluun.
_________________
Tonight we are safe and free under the wings in the safest place