Minuutteja (s, ficlet, UK)

[Evelyn]

Title: Minuutteja (Halalityssä nimellä Minuutit)
Author: Evelyn
Rating: S kaikissa niissä osissa, joita täällä julkaistaan.
Fandom: Uniklubi
Pairing: Ei löydy, veljeksistä tämä kertoo vain.
Genre: Vaihdellen dramasta angstiin, ehkä jotain pikkuromantiikkaakin.
Disclaimer: En omista Seloja, en väitä tarinoissa kerrottujen asioiden koskaan tapahtuneen heille, en itseasiassa väitä mitään. Mielikuvitukseni tuotetta tämä on, enkä haluaisi, että kukaan esittäisi omanaan.
A/N: Säännöissä puhuttiin Lovexista ja seksuaalisuudesta, ei Uniklubista tai lapsuudesta ;> Ihan viattomia pikku ficlettejä täältä löytyy Selojen lapsuudesta, en minä aio julkaista tällä foorumilla niitä osia tästä, joissa mennään sääntöjen ohi, etet... Periaatteessa tämä on osa Aika-trilogiaani, mutta sinänsä tämä ei sen pahemmin liity kahteen ensimmäiseen osaan, jotka muutenkin tullaan julkaisemaan mitä luultavimmin vain TH.fi:n foorumilla ja Halalityssä.

Ainiin ja hei, ommaampa nämä sitten saman tien Mutrulleni, se kuitenkin lukee näitä ihan sydämet silmissä jo pelkän aiheensa vuoksi :'D

-----

Yksi

Mummi istui kiikkustuolissa hyväntuulisesti hymyillen, ja pyysi minua soittamaan jonkin joululaulun juuri lahjaksi saamallani kitaralla.
"Kävisikö Varpunen jouluaamuna?" ehdotti äiti. En kehdannut kommentoida mitenkään, sillä en ollu kovin hääppöinen soittaja, eikä kyseinen kappale ollut kovin vaikea.

Isän ja vaarin hakema kuusi tuoksui miedosti keskellä huonetta ja revityt lahjapaperit kimmelsivät kynttilöiden valossa. Virittäessäni kitaraa intoutui mummi vielä kysymään:
"Laulaisiko Jussi minulle myös?"
Ja Jussihan lauloi, minä säestin. Jussi lauloi, eikä kukaan päästänyt äännähdystäkään. Jussi lauloi, lauloi kuin enkeli. Kun katsoin pikkuveljeni tuikkiviin silmiin, olin ylpeämpi hänestä kuin koskaan aiemmin.

Kaksi

"Janne, tuu nyt säkin!"
Pudistelin päätäni pikkuveljeni pelleilylle sulaneen lumen muodostamissa lätäköissä, mutta nousin kuitenkin rappusilta ylös.
"Janne, Janne! Hypi säkin!"
Naurahdin, kuitenkin kieltäytyen. Kakkosluokkalainen veljeni mutristi huuliaan tyytymättömänä, mutta pinkaisi kuitenkin juoksuun halki lammikoiden. Varmasti aivan tarkoituksellisesti hän hyppäsi tasajalkaa erääseen lätäkköön juuri edessäni.
"Jussi ei, älä!" toruin häntä kuin koiranpentua. Siltä hän kieltämättä näyttikin kuran kuorruttamine hiuksineen ja likaisine vaatteineen.
"Mutkun sä et hypi mun kanssa."
Toinen suun mutristus.
"Jussi, en mä voi. Mä oon jo kolmetoista, iso poika siis. Isot pojat ei voi leikkiä kuraleikkejä."
"Jooko Janne? Hypi mun kanssa jooko?"
Vetoavalle äänelleen en mahtanut mitään, ja tuhahtaen annoin periksi. Lähdin jahtaamaan sotkuista poikaa vesipisaroiden tuhriessa kasvoni ja lahkeitteni kostuessa. Aurinko heijastui pikkuveljeni hailakan sinisistä silmistä.
_________________
And I want to walk with you on a cloudy day
in fields where the yellow grass grows knee-high.

[Parote]

kiva ku oot jaksanu tännekki kirjottaa tätä :]
tää on söpööö! <3
pitääkö tähän jotaa kehittävääkin kirjottaa...?
_________________
Kato rankat duunit vaatii rankat huvit!